Suomen Franchising-Yhdistys täyttää 30 vuotta


Suomen Franchising-Yhdistys perustettiin vuonna 1988. Tuolloin alkoi näyttää siltä, että oli yhdistyksen paikka. Nyt on siis 30-vuotisjuhlien aika.


– 1980-luvun lopulla alkoi olla riittävästi kysyntä yhdistykselle. Toimijoiden määrä oli kasvanut ja edunvalvontaan liittyviä asioita piti ryhtyä kehittämään. Piti ryhtyä laajemmin pohtimaan muun muassa sitä, millaista neuvontaa yrityksille tulisi järjestää esimerkiksi sopimusten laadinnassa, kertoo yhdistyksen toiminnanjohtaja Juha Vastamäki.

Franchisingissa yrittäjä saa korvausta vastaan oikeuden brändin ja liiketoiminnan käyttöön. Sama virallisemmin – franchise-ottaja saa franchise-antajalta oikeuden hyödyntää tämän liiketoimintakonseptia tietyn sovitun ajan tietyllä alueella tai tietyssä sovitussa paikassa.

– Franchising helpottaa huomattavasti yrittäjäksi ryhtymisen riskiä. Erityisesti siten, että tukena on jo testattu ja toimivaksi todettu konsepti. Ja vaikka riski on aina osa yrittäjyyttä, on riski paljon suurempi jos aloittaa tyhjältä pöydältä, Vastamäki toteaa.

Yrittäjä maksaa oikeudestaan hyödyntää brändiä, ketjumaksu on useimmiten prosentuaalinen osuus liikevaihdosta. Lisäksi sopimukseen on useimmiten liitetty myös ketjun yrittäjälle tarjoamaa koulutusta ja muita tukipalveluita, kuten markkinoinnillista apua.

Vastamäen mukaan ketjumaksu herättää joskus keskustelua yrittäjien keskuudessa. Närääkin voi tulla, etenkin jos tuntuu, ettei maksulle saa vastinetta.


– Sellainen kuuluu yrittäjyyteen. Mutta olennaista on, millaista vastinetta maksulleen saa. Hyvät ketjut panostavat yrittäjiensä toiminnan kehittämiseen, koska lopulta ketju on yhtä kuin sen yrittäjät.

Useimmiten vuotuinen maksu on tietty prosentuaalinen osuus yrittäjän liikevaihdosta, yleisimmin 10 prosentin luokkaa. 


– Se on kiinteää ketjumaksua parempi erityisesti siksi, että maksun suuruus vaihtelee sen mukaan, miten yrittäjällä milloinkin sujuu, Vastamäki huomauttaa.

Osa bisnesevoluutiota


Vaikka franchisingin laajenemisella ja Suomen yhdistyksen perustamisella oli selkeä yhteys toisiinsa, oli idea rantautunut Suomeen jo aiemmin. Vastamäki korostaa asiaa erityisesti siksi, ettei oletus 1980-luvun lopun nousukaudesta franchisingin suurena alkuräjähdyksenä Suomessa saisi liikaa painoa.

– Kyse on ollut normaalista liiketoiminnallisen kehityksen evoluutiosta. Esimerkiksi Seppälä oli franchising-ketju jo 1970-luvun puolella ja myös R-Kioski teki jo samantyyppisiä harjoituksia. Toki eri asia on, ajateltiinko silloin, että kyse on franchisingista.

1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun buumi näkyy kuitenkin siinä, että samaan ikään yhdistyksen kanssa ovat varttumassa myös monet ketjut. Esimerkiksi Laatutakuu täyttää tänä vuonna 25 vuotta. 

Suomen Franchising-Yhdistyksellä on noin 130 jäsentä, joista ketjujäseniä reilut 80. Suomessa toimii jo lähes 300 ketjua.


– Kokonaismäärään suhteutettuna meillä on vielä tehtävää. Mutta uusissa on paljon pieniä ketjuja. Henkilömäärällä mitattuna edustamme jo noin 70 prosenttia Suomessa toimivista franchising-yrittäjistä.

Suurimmat suomalaiset ketjut ovat jo Euroopankin mittakaavassa kasvaneet suuriksi. Esimerkiksi Hesburger, Kotipizza, Laatutakuu ja R-kioski ovat aloillaan merkittäviä toimijoita Euroopassa.

Kieleenkin vakiintunut franchising


Vastamäki ei pidä terminologiaa hankalana – ei vaikka ketjuyrittäjyydestäkin sen korvaajana on joissakin yhteyksissä puhuttu.

Toiminnanjohtajan mukaan aiheesta on toki kielitoimiston kanssa jumpattukin. Lopulta päädyttiin siihen, että franchising on hyvä, koska sana on käytössä muuallakin maailmassa.

Hän huomauttaa myös, että ketjuyrittäjyys olisi pitänyt vakiintumisen takaamiseksi ottaa käyttöön jo aikoja sitten.

– Ja sittenkin se olisi hankala. Sillä vaikka kaikki franchising on ketjuyrittäjyyttä, ei kaikki ketjuyrittäjyys ole franchisingia. Ketjuyrittäjyydellä voidaan näet tarkoittaa monenlaisia yhteistyömuotoja aina hankintarenkaista alkaen.

Teksti: Jaakko Liikanen

Jaa uutinen